Hän Jota Ei Koskaan Ollutkaan Lyrics & Chords By Kuusumun Profeetta

Pala palalta kokoaa hän palapeliä
Kuvaa eletystä elämästä
Painaa palan pienen pöydälle
Kunnes työ on tehty muistojen taistelusta
Tuo kuva on tyhjä taivas
Allaan kaareutuva karu, kivinen pelto
Kääntyessään katsomaan peiliin eteisessä
Näkee kuvansa, tuhkaksi variseva
Kuin rapistuvan aaveen jonka tuuli pyyhkäisee ikkunasta

(Pala palalta hän kokoaa) (Palapeliään)
(Kuvaa eletystä elämästä) (Eletystä elämästä)
(Painaa palan pöydälle muistojen taistelusta) (Muistojen)
(Tuo kuva on) (Tyhjä taivas) (Taivas)
(Allaan kaartuu karu) (Kivinen)
(Kääntyessään katsomaan peiliin eteisessä)
(Näkee kuvansa, tuhkaksi variseva)
(Kuin rapistuvan aaveen jonka tuuli pyyhkäisee ikkunasta)
(Aaveen jonka tuuli pyyhkäisee ikkunasta)

(Tämän hän jälkeensä jätti heille)
Tämän hän jälkeensä jätti heille
(Laulun kesken matkaa kaatuneille)
Laulun kesken matkaansa kaatuneille
(Heille jotka eivät tätä matkaa yksin kestäneet)
Heille jotka eivät matkaa tätä yksin kestäneet
Jotka eivät etsimäänsä lainkaan löytäneet
Me olemme tuleen hiipuneille

Lukekoot hänen hautakivessään: "Daa, da da daa"
Hän oli mies joka ei täällä kaiketi koskaan edes ollutkaan
Yksin hän oli tänne jo tullessaan
Yksin hän eli, lähti hymy kasvoillaan

Elämä on pelilauta jota ei hävitä, ei voiteta
Umpikuja on pelattu, ei sitä pois pöydältä taiteta
Sitä pelataan, kunnes nauretaan, itketään
Murtuneen sydämmen palasia sydämestä kitketään
Kaikki on kuin unta muistelisi
Jälkeen riettaiden rientojen
Kuka matkallaan menettää kaiken, kuka saa
Tiedä häntä, mutta tämä peli pelataan
Viimeiseen hengenvetoon
Ja vähin äänin alkuruutuun taas palataan

Ei

Mitä paljastuvan näkee hän sisältään
Kun kivinen takki harteilta veistetään
Tahtoi löytää etsiessään valloittajan
Vaan löysi laivan myrskystä toiseen ajelehtivan
Hän on läpikuultavan aaveen kaltainen
Kuin hauras muisto painajaisunien
Joka tiedä ei, mitä hänellä täällä vaaditaan
Siksi onkin hän kaikki ja ei kukaan
Maailman satunnainen vieras haaveilijoiden kylpylässä

Hän toivoo, että unelmansa muutamat, nää
Jäis jälkeensä hänen vielä ees hetkeks elämään
Jotta kämmenensä jäljen olis painanut laastiin
Vielä märkään, kivettyvään
Hän murehti, tanssi ja nai
Ja yhden asian hän täällä tietää vain sai
Hän ei ole kukaan niistä joiksi häntä väitetään
Vaan joku toinen joka lasi kädessän
Kiitti ja kumarsi unelmansa vieden pois täältä mennessään

Tämän hän jälkeensä jätti heille
Laulun kesken matkaansa kaatuneille
Heille jotka eivät matkaa yksin kestäneet
Eivät etsimäänsä milloinkaan löytäneet
Tämän laulun hän jätti heille
Unohdetuille, unhoon hiipuneille
Luovuttaneille ja epäonnekkaille
Jotka harhailivat loppuun asti
Löytämättä milloinkaan tietä kotiovelle

Lukekoon hänen hautakivessään: "Daa, da da daa"
Hän oli mies joka ei täällä kaiketi koskaan edes ollutkaan
Hän joka oli yksin jo tänne tullessaan
Yksin hän eli, lähti hymy kasvoillaan