Kemikaalikyynel Lyrics & Chords By Pyhimys & Timo Pieni Huijaus

Jos oon ees hetken hiljaa, kuulen huutavan tarpeen. Mä tarvin jotain, joka irrottaa mut arjest.
Kadut saa taas kiillon, hyvällä tai pahalla. Tunnen, hengitän, kosken itseeni kavaltajan.
Virheiden toistaminen viimeistään sulkee renkaan. En oo pitkään ollu sinut mun pajarihalujen kaa.
Olotilast toisiin, tunnen tykytystä suonen. Taitaa olla vajari ku haistan pajarin jokapuolel.
Viikon kuosin sponssaa Fatta taikka Kela. Muutenki päihteitä saa aina, vaikka velaks.
Todellisuus rumaa, epätodellisuus kaunist. Kaikil loukkunsa, koukkunsa, oma tauti.
Jokasel on tarpeet harmaaseen arkeen. Tarve ohittaa hyödyn, lyötyä miestä varten.
Järjestä hiven, juurest tuputettu multaa. Toisille antaa juhlaa, toisille tuo vaan turvaa.
Näätsä, mä vuodatan kemikaalikyyneleen. En tullu mitään pyyteleen tai ketään syytteleen.
Plyysityyny on jo huolista märkänä. Silitä mua aivokuollut pulverilla kärsästä.
Näätsä, mä vuodatan kemikaalikyyneleen. Harmaat aivosolut harmaiksi hiuksiksi.
Ei tee vastapistäminen sua nistiksi. Syntymäst koukus, tekemään elämää vitsiksi.
Mun pääs epätasapaino, peilis epäaito. Ylijäämäajatus on harhanen vaino.
Irtipäästäminen vaalittu taito. Nainen vaito, lasis maito laiton.
Se sulkee puolet susta. Tupakansavun seassa seikkailijalle pieni pala unohdusta.
Akalle ukotusta. Kudo mulle mun mustien sukkien tilalle harsosta usva.
Ei meille riitä Luojan luoma dopamiini. On stimulanttiin niin helppo jäädä kiinni.
Valkosten kasvojen hiussuonis kofeiini. Viisalla viini, ei kukaan meist oo kliini.
Ei oo olemassa mitään absoluuttista. Jokainen on jotain muuta ja sit muutti sitä.
Kävi läpi kemioita. Nous pintaan vaan uusia ongelmien esikoita.
Näätsä, mä vuodatan kemikaalikyyneleen. En tullu mitään pyyteleen tai ketään syytteleen.
Plyysityyny on jo huolista märkänä. Silitä mua aivokuollut pulverilla kärsästä.
Näätsä, mä vuodatan kemikaalikyyneleen. Harmaat aivosolut harmaiksi hiuksiksi.
Ei tee vastapistäminen sua nistiksi. Syntymäst koukus, tekemään elämää vitsiksi.
Mä alamäessäni varon kumpareita, pikkukivii sisältävii lumppareita.
Kaikki on runkkareita, oman olon puoskareit, juoskaa räkäjarruis ei oo eri käyttöasteit.
Ku hurmion toi taivaan iskämme ni ihminen kehitty liian pitkälle.
Ei pitäs miehen itteään yrittää hiffata. Sä tarvit tasarit, mä voin piffata.
Yksin on tyynyllä, loisteessa keinovalon. Halogeenin lämmössä tuudittuu koko talo.
Visionääri pehmentää, totuuden torvi, on muutettava torniin viikset rullalla.
Pakopaikka, ei oo mitään kivaa. Näillä keuhkoilla mä uskon vielä porttiteoriaan.
Kemikaalikyynel, menneestä terveisii. Viikonloput tervetulleit vaik viikolla terveimpii.
Näätsä, mä vuodatan kemikaalikyyneleen. En tullu mitään pyyteleen tai ketään syytteleen.
Plyysityyny on jo huolista märkänä. Silitä mua aivokuollut pulverilla kärsästä.
Näätsä, mä vuodatan kemikaalikyyneleen. Harmaat aivosolut harmaiksi hiuksiksi.
Ei tee vastapistäminen sua nistiksi. Sä oot sitä jo valmiiks.
Hei, hei, hei.
Hei, hei, hei.
Hei, hei, hei...
Hei, hei, hei. [Sä oot sitä jo valmiiks.]
Hei, hei, hei.
Hei, hei, hei...